ARKTINEN AJATUS

 

 Marja Mustakallio: KÖRTTISUVUN HIHHULILAMMAS

 

 

 + + + + + + + + + + + + ++ + + + + + + ++ + + + +

 

 

 Jos haluat ostaa teoksen, toimi seuraavasti:
- maksa kirjan hinta 29 € + toimituskulut 6,30 € tilille FI27 5641 4250 0926 87, maksun saaja Marja Mustakallio / Arktinen Ajatus, merkitse tiedonantoon nimesi + "kirja"
- ilmoita samalla nimesi ja postiosoitteesi sähkopostiin: marja.mustakallio@telia.com
- kun maksu on saapunut, kirja lähtee ostajalle

Körttisuvun hihhulilammas
on nuoren miehen tarina. Se on tarina isästä ja pojasta. Lauri Mustakallion (1923 – 1985) kasvu Säräisniemen herännäishenkisestä pappilasta kulkee Kajaanin koulukaupunkiin ja jatkosodan Itä-Karjalaan. Sodan jälkeen teologian opinnot suorittaneena hän kipuaa Ylitornion pappilan vinttihuoneeseen ja 23-vuotiaana apupappina kantaa vastuuta Lapin sodan jälkeen rakentavista seurakunnista. Ylitorniolla Lauri kohtaa lestadiolaisuuden ja nousee nopeasti vanhoillislestadiolaisuuden ytimeen. Armon kokemuksesta hän ei koskaan päässyt irti.

FT, kanttori Marja Mustakallio on musiikkikulttuurin tutkija, joka on käyttänyt teoksissaan runsaasti omaelämäkerrallista aineistoa. Körttisuvun hihhulilammas on hänen kolmas tietokirjansa. Siinä Mustakallio astuu ulos entisestä tutkijanlajistaan. Tytär kirjoittaa isästään.

 



 

 

KÖRTTISUVUN HIHHULILAMPAASTA SANOTTUA

 

 

Sota-ajalta säilyneet kirjeet ovat olleet Marja Mustakallion arvokasta materiaalia tämän teoksen työstämisessä. Hän käyttää niitä ammattilaisen otteella seuloen ja kommentoiden juohevalla tavalla.

Marja Mustakallion teos on pohdiskeleva, analyyttinen henkilöhistoria, jonka omakohtaisuus tekee siitä vaikuttavan lukukokemuksen. Samalla Mustakallio valottaa laajemminkin maamme historiaa ja myös kirkollista elämää, erityisesti herännäisyyttä ja lestadiolaisuutta.

 

 - kriitikko Risto Kormilainen Kotimaa / Kaltio

 

 

"Olet tehnyt todella suuren ja upean työn! [...]

Kirjoitat hyvällä tyylillä, kielesi on erinomaista, itseäsi ja tämän hetken näkökulmaasi ripottelet sinne osuvin annoksin. [...]

Tietokirjailijaotteesi tekee vaikutuksen: niin uutterasti olet hankkinut taustatiedot ja viitetiedot ja tiivistänyt ne taiten. [...]

Minua on aina kiinnostanut tietää, mitä se elämä siellä [Äänislinnassa] sota-aikana oli. Nyt on hyvä dokumentti siitä kertomaan. [...]

Kävin itse Suurlahdessa (Velikaja Guba) vuonna 2001, ihan vain itsekseni kun halusin mennä Äänisen toiselle puolelle, kun sinne laiva kulki. Olin siellä yhden tai kaksi yötä, löysin juuri avatun pienen majatalon, edes baaria siellä ei ollut, olin ainoa ulkomaalainen. Eksoottinen paikka, harvoin tuntee olevansa niin syrjässä, kaukana suuresta maailmasta. Silloin oli kaunis kesäaika, mutta isäsi oli siellä lumen ja pakkasen ympäröimänä. (Mistään maantieteellisistä tai muistakaan asiavirheistä en saa sinua kirjassasi kiinni, onnittelut).

Olet ollut aarteen äärellä. Niin paljon sinulla on säilytettyä materiaalia, jonka sisältö on kirjan arvoinen: nuoren miehen kirjeisiin ym. kirjattuja avoimia ajatuksia, jotka eivät ole todellakaan mitään tyhjänpäiväisiä kirjauksia."

- toimittaja Matti Siippainen

 

"Elämä siellä pohjoisessa ja sota radistin näkökulmasta kuvataan elävästi niin että meikäläinen ei-uskovainen kaupunkilainenkin tempautuu mukaan. Sotakuvaukset kertovat normaalisti taisteluista ja etulinjasta. Oli oikein mielenkiintoista lukea toisenlainen sotakuvaus nuoren miehen kokemana."

- lukija pääkaupunkiseudulta

 

 

"Tytär seuraa kirjassaan isänsä elämää kaksikymmenluvulta sota-ajan murroksen kautta Ylitorniolle, missä nuori herännäispappi 1940-luvun lopulla kääntyi lestadiolaiseksi. Kirjoittaja kuvaa isänsä ratkaisua toiseen hengelliseen liikkeeseen siirtyimisestä siten, että hän oli vielä sen jälkeenkin körttiläinen. Vai mitä hän oli? 'Kokemuksen kautta armahdettu syntinen, mutta rakkaat omaiseni, älkää hyljätkö minua', tulkitsee tytär isäänsä."

"Eläkkeelle 1984 siirtyvä Ylitornion kirkkoherra oli päättänyt selvittää, 'mitä herännäisyys pn merkinnyt ja merkitsee yhdelle hihhulilampaalle'. Kuolema kuitenkin keskeytti muistelmien kirjoittamisen. Tytär toteutti isänsä aikomuksen. Syntyikö nyt kirjan ensimmäinen osa? Haluaisin lukea myös Lauri Mustakallion myöhemmistä vaiheista pohjoisen pappina."

- Vilho Vähäsarja Hengellisessä kuukauslehdessä 5/2017